keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Mitä tekisi?
Meen muutaman viikon päästä kampaajalle niin mitä ottaisin?Mulla on tällä heikellä maidon valkoiset hiukset ja ylettyy melkein polvi taipeisiin.En leikkaa ihania kutrejani.Ja en tule leikkaankaan ikinä.
torstai 26. syyskuuta 2013
Heippa!
Moi!Aloitan nyt oman blogin.Tykkään eläimistä ja aloitan tekemään eläinesseitä. Mä aloitan ensimmäisenä hirvikoirista.
Hirvikoira;Suomenpystykorva
PERUSTIETO
Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira. Rotu on jalostettu metsästyskäyttöön, ja sillä on metsästetty kaikenlaista riistaa oravista aina hirviin ja jopa karhuihin, mutta viime aikoina rodun käyttö on keskittynyt erityisesti metsäkanalintujen metsästykseen. Pystykorvan tehtävä on osoittaa riistan sijainti metsästäjälle haukkumalla. Suomenpystykorva on keskikokoista hieman pienempi, neliömäinen pystykorva, jonka tunnusomainen piirre on sen turkin punaruskea väri.
ULKONÄKÖ
Suomenpystykorva on rakenteeltaan neliömäinen, hyväryhtinen ja kestävä, keskikokoa pienempi pystykorvainen koira. Se on eloisa ja liikkuu nopeasti ja keveästi. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 47 cm ja nartuilla 42 cm; kolmen senttimetrin poikkeama ihanteesta sallitaan. Koiran häntä kiertyy selän päälle, korvat ovat pystyt ja silmät hieman vinot ja mantelinmuotoiset.
Karva on pitkähköä, puolipystyä tai pystyä ja väriltään aina soopeli, joka vaihtelee kellertävästä ruskeanpunaiseen. Punainen väri onkin rodun huomiota herättävin piirre. Vatsassa, raajojen sisäpinnoilla, rinnassa, leuassa ja hännässä karva on vaaleampaa. Myös pienet valkeat merkit käpälissä tai rinnassa sallitaan. Hännässä ja reisien takaosassa karva on pitkää ja tuuheaa, päässä ja raajoissa lyhyttä. Pohjavilla on pehmeä, tiheä ja vaalea, ei kuitenkaan koskaan valkoinen. Kirsu on musta.
LUONNE JA ULKONÄKÖ
Suomenpystykorva on vilkas, rohkea, tarmokas, temperamenttinen ja peräänantamaton metsästyskoira. Se on hyvin uskollinen isännälleen. Vieraisiin koira suhtautuu usein epäluuloisesti, mutta rodun luonne on viime aikoina kehittynyt avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi[2]. Rodulla on myös melko voimakas vartioimis- ja reviirinpuolustusvietti. Suomenpystykorva haukkuu herkästi, joskus jopa häiritsevästi, mikä selittää rodun vähäisen suosion taajamissa. Suomenpystykorvat ovat myös hyviä seurakoiria.
Metsästyksessä rodun valtteja ovat hyvä haju- ja kuuloaisti, nopea reagointikyky, kestävyys, metsästysinto ja hyvä yhteistyö metsästäjän kanssa. Se löytää alueen linnut tehokkaasti ja varmasti.[3]
Siinä oli nyt vähän tietoa yhdestä Suomen hirvimetsän metsästyskoirista.
Hirvikoira;Suomenpystykorva
PERUSTIETO
Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira. Rotu on jalostettu metsästyskäyttöön, ja sillä on metsästetty kaikenlaista riistaa oravista aina hirviin ja jopa karhuihin, mutta viime aikoina rodun käyttö on keskittynyt erityisesti metsäkanalintujen metsästykseen. Pystykorvan tehtävä on osoittaa riistan sijainti metsästäjälle haukkumalla. Suomenpystykorva on keskikokoista hieman pienempi, neliömäinen pystykorva, jonka tunnusomainen piirre on sen turkin punaruskea väri.
ULKONÄKÖ
Suomenpystykorva on rakenteeltaan neliömäinen, hyväryhtinen ja kestävä, keskikokoa pienempi pystykorvainen koira. Se on eloisa ja liikkuu nopeasti ja keveästi. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 47 cm ja nartuilla 42 cm; kolmen senttimetrin poikkeama ihanteesta sallitaan. Koiran häntä kiertyy selän päälle, korvat ovat pystyt ja silmät hieman vinot ja mantelinmuotoiset.
Karva on pitkähköä, puolipystyä tai pystyä ja väriltään aina soopeli, joka vaihtelee kellertävästä ruskeanpunaiseen. Punainen väri onkin rodun huomiota herättävin piirre. Vatsassa, raajojen sisäpinnoilla, rinnassa, leuassa ja hännässä karva on vaaleampaa. Myös pienet valkeat merkit käpälissä tai rinnassa sallitaan. Hännässä ja reisien takaosassa karva on pitkää ja tuuheaa, päässä ja raajoissa lyhyttä. Pohjavilla on pehmeä, tiheä ja vaalea, ei kuitenkaan koskaan valkoinen. Kirsu on musta.
LUONNE JA ULKONÄKÖ
Suomenpystykorva on vilkas, rohkea, tarmokas, temperamenttinen ja peräänantamaton metsästyskoira. Se on hyvin uskollinen isännälleen. Vieraisiin koira suhtautuu usein epäluuloisesti, mutta rodun luonne on viime aikoina kehittynyt avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi[2]. Rodulla on myös melko voimakas vartioimis- ja reviirinpuolustusvietti. Suomenpystykorva haukkuu herkästi, joskus jopa häiritsevästi, mikä selittää rodun vähäisen suosion taajamissa. Suomenpystykorvat ovat myös hyviä seurakoiria.
Metsästyksessä rodun valtteja ovat hyvä haju- ja kuuloaisti, nopea reagointikyky, kestävyys, metsästysinto ja hyvä yhteistyö metsästäjän kanssa. Se löytää alueen linnut tehokkaasti ja varmasti.[3]
Siinä oli nyt vähän tietoa yhdestä Suomen hirvimetsän metsästyskoirista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)